28.1.2021

Tallin vuosi

Vuosi on taas mennyt ja loppujen lopuksi se oli koronasta huolimatta meillä ihan tavallinen vuosi. Hevoset hoidettiin joka päivä kuin ennenkin ja kaikeksi onneksi selvittiin ilman hevosten tai ihmisten tartuntatautien aiheuttamia karanteeneja, vaikka muuta pelättiin. Varmaan hyvä käsihygienia, etäisyydet ja maskit pitivät muutkin pöpöt loitolla.

Kilpailumenestystä Hubertuksen ratsukoille tuli ulkomaita myöten, vaikka koronan takia suurin osa kisoista jouduttiinkin perumaan.

Sanna Koskiluhta ja Jaana Järvinen

Hevosten kanssa mentiin tuttuun tapaan kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse, ihmisten kanssa askeleet kääntyivät välillä toisinpäin. Taaksepäin mentiin välillä isoillakin loikilla, eikä pettymyksiltäkään vältytty. Meillä Hubertuksella tehdään paljon työtä syrjäytymisen ehkäisyn eteen, eikä se aina ole pelkästään kivaa ja helppoa. Nuorten elämässä on paljon sellaisia suruja ja ongelmia, joita isommatkaan hartiat eivät jaksaisi kantaa. Niitä me koitamme yhdessä ratkoa ja hevosten avulla opettelemme selviämään arjessa hetken kerrallaan. Joskus ainut normaali asiaelämässä on heinien antaminen hevosille.

Moni nuori kärsii erilaisista riippuvuuksista ja niiden kanssa taistelu on kovaa työtä. Päivä ja kavionaskel kerrallaan edetään käsi kädessä, välillä kompuroiden. Lohdullista on kuitenkin se, että tästäkin sairaudesta on mahdollista parantua.

Onneksi heppojen kanssa on totuttu siihen, että mikään ei tapahdu yhdessä yössä ja pitkäjänteinen työ on kaiken perusta. Nuoret hevosetkin keksivät kaikenlaisia kepposia, mutta eivät ne sitä pahuuttaan tee. Välillä vaan on niin paljon elämäniloa tai pitää vähän kokeilla, missä rajat menevät. Emme me silti niitä heitä tallista pihalle, vaikka välillä niiden tempaukset suututtavatkin. Samoin on nuorten laita. Meillä ei hylätä.

Kuva Sofia Kuusela

Itse olin taas aivan liian kiireinen koko vuoden. Tai olin olevinani. Vasta loppuvuodesta tajusin alkaa harjoittelemaan läsnäoloa ja rauhoittumista, kun hevoseni ei enää suostunut yhteistyöhön kanssani. Se kertakaikkiaan sai tarpeekseen stressantuneesta touhustani.

Ainut joka ymmärtää elämän merkityksen yksinkertaisuudessaan on hevonen. Ruokaa, suojaa, liikuntaa, huolenpitoa ja ystäviä.Siinäpä se. Me ihmiset vaan teemme asioista niin monimutkaisia ja kuvittelemme tarvitsevamme sitä ja tätä. Otetaan mallia hevosista ja muistetaan huolehtia myös itsestämme. Jos joku putoaa, autetaan hänet takaisin ratsaille yhdessä. Hyvää alkavaa vuotta kaikille!

Dione osaa ottaa iisisti