9.11.2014

Missä menee raja?

Kerron teille nyt kokemuksiani hevosten pelastamisesta ja muutamista hevoskohtaloista, jotka erityisen syvästi koskettivat minua ollessani auttamassa Italian Horse Protection Associationia.  Saapuessani tilalle oli ensimmäinen ajatukseni, että lähden heti seuraavana päivänä pois. Olin todella järkyttynyt ja ajattelin, etten voi olla osallisena tässä mielettömyydessä. Jotkut hevoset olivat hirvittävän vanhoja ja huonokuntoisia, sellaista ei koskaan näe Suomessa,onneksi!  Hevosista näki, että niistä todellakin oli otettu kaikki irti. Joitakin oli käytetty laittomissa kilpailuissa jo alle vuoden ikäisinä. Ne oli kulutettu ja käytetty viimeiseen pisaraan ja sen jälkeen hyödyttöminä jätetty talliin, laitumelle, kadulle, ihan mihin vain oman onnensa nojaan.
Monet niistä olivat niin sairaita ja kipeitä, ettei niitä mielestäni olisi saanut enää pitää hengissä.

Työ sinänsä oli helppoa, koska olen hoitanut hevosia koko ikäni. Lisäksi Toscanassa oli edelleen kesä kauneimmillaan ja Suomen tauottoman sateen ja pimeyden jälkeen 80:n hevosen hoitaminen kuvankauniissa vuoristomaisemassa ei tuntunut työltä. Aamulla menin talliin seitsemäksi ja apunani oli yleensä yksi työntekijä, joskus useampikin, jos kylän nuorilla oli lomaa koulusta. Jaoimme kaikille hevosille aamuruoat ja kiersimme laitumilla tarkastamassa hevosten kunnon ja lääkitsemässä sairaat hepat. Aamuisin ja iltaisin myös laskettiin, että kaikki hevoset olivat tallessa.
Joka päivä astmaatikoille eli suomalaisittain puhkureille, höyrytettiin omat heinät. Tähän tarkoitukseen oli rakennettu epäilyttävän näköinen , mutta erinomaisesti toimiva aparaatti. Höyrykoneen täyttämiseen meni päivittäin suurin osa työajasta ja sitä tehtävää kaikki inhosivat. Minua ei haitannut sekään homma, sillä ajattelin koko ajan, miten Suomessa samaan aikaan rämmittiin mudassa ja kaivettiin hevosia esiin kuran alta.

IMG_5629-0.JPG

Ennen puoltapäivää oli aamutouhut hoidettu ja siirryttiin viettämään siestaa. Silloin yleensä pyöräilin Montaioneen nautiskelemaan Toscanalaisen vuoristokylän tunnelmasta ja tuoreesta leivästä. Kaikki yhdistyksen työntekijät olivat vegaaneja ja itsekin syön mieluummin kasvisruokaa. Italiassa elin lähinnä patongilla ja juustolla, ne ovat todellinen heikkouteni!
Neljältä oli aika palata tallille jakaamaan iltaruoat. Viimeistään seitsemältä työt oli tehty, sopivasti juuri ennen auringonlaskua.
Olosuhteet olivat alkeelliset, mutta se ei kesäaikaan haitannut lainkaan. Rottia vilisi ja usein ne istuivat illalla rivissä hevosten vieressä odottamassa ruokaa. Rotat eivät minua haitanneet, mutta hyttysten pistoista onnistuin saamaan pahan infektion.

IMG_5756.JPG
IMG_5865.JPG
IMG_5741.JPG

IMG_5894.JPG
Hevonen, jonka kohtalo liikutti minua ehkä eniten oli Petit, 35-vuotias entinen estehevonen. Tuosta valkoisesta herrasmiehestä aisti, että se oli ollut isojen luokkien hyppääjä, joka oli aina antanut kaikkensa ratsastajansa puolesta. Nyt sen etupolvet olivat pienen jalkapallon kokoiset ja kävely katkonaista.

IMG_5640-0.JPG
IMG_5829.JPG
IMG_5831.JPG
IMG_5830.JPG

Eräänä aamuna Petit löytyi makaamasta laitumelta. En tiedä, kauanko se oli jo maannut ja yrittänyt päästä ylös. Sen voimat eivät kuitenkaan enää riittäneet ponnisteluun ja hengityskin oli käynyt vaikeaksi. Se veti enää hiljakseen henkeä ja lähdön hetki alkoi olla lähellä. Silitimme sitä ja toivoimme, että tuo urhea estehevonen pääsisi vihdoin laukkaamaan vihreille laitumille. Tilan henkilökunta ei kuitenkaan halunnut antaa Petitin vielä kuolla. Pidin täysin pöyristyttävänä heidän toimintaansa, kun he traktorilla väkisin nostivat Petitin jaloilleen. Operaatio ei ollut helppo ja välillä Petit roikkui kauhan varassa pää alaspäin, se oli absurdia. Vihdoin Petit saatiin jaloilleen ja se, mitä sitten tapahtui, sai minut tajuamaan, ettei mikään ole mustavalkoista tai yksinkertaista, eikä aina ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. En ollut koskaan ennen nähnyt tuon vanhan kilparatsun juoksevan. Nyt se laukkasi ja pukitteli riemuissaan, kun oli saanut vielä kerran huijattua kuolemaa!

IMG_5637.JPG

Stella ja Miranda ovat erottamattomat. Stella on sokea ja Miranda on sen silmät. Ilman tätä pientä ponia on Stella täysin neuvoton. Sydämeni särkyi joka kerta, kun näin Stellan hädän, kun se ei tiennyt, missä opasponi on. Olen kuvannut yhden videon, jossa Stella etsii Mirandaa. Löydätte sen blogin lopussa olevasta linkistä.

<img

IMG_5552-0.JPG


Panda on suloinen, valkoinen varsa, joka löydettiin kahden päivän ikäisenä kuolleen emänsä vierestä. Panda saatiin pelastettua, mutta joitain vaurioita sen pieneen mieleen oli jo ehtinyt syntyä. Siitä huokuu alakuloisuus ja äidin kaipuu. Sen sisällä tuntuu asuvan vanha sielu, vaikka syödessään se edelleen tekee pienellä vauvan suullaan imemisliikettä. Onneksi Pandalla on tukenaan samanikäinen paras ystävä Neri ja muu lauma.

IMG_5658.JPG

<a

Voisin kertoa loputtomiin tarinoita IHP:n tilalta. Kokemus oli unohtumaton ja opin enemmän kuin ehkä koskaan elämäni aikana. Tapasin monta vanhaa, mutta onnellista hevosta. Ikävä kyllä myös sellaisia hevosia, jotka olisi ajat sitten pitänyt päästää laukkaamaan taivaallisille laitumille. Viimeinen raja menee siinä, jos hevonen ei enää pysty tai uskalla mennä makaamaan. Silloin on annettava uskolliselle ystävälle mahdollisuus ikuiseen lepoon. Vaikka hevonen voi nukkua seisaallaan, sen on saatava mennä myös makaamaan. Vain maatessaan hevonen voi saavuttaa REM-unen, jota se toki tarvitsee suhteellisen lyhyen aikaa, vain puoli tuntia, mutta sen on saatava se kerran vuorokaudessa.
Lopettamispäätös on aina vaikea. Siksi on hyvä, jos tukena on ystäviä, jotka ymmärtävät ja myötäelävät. Suurinta rakkautta on luopuminen ja suurinta ystävyyttä surun jakaminen.
Oli ihanaa palata kotiin omien rakkaiden ystävien ja hevosten luo. Rakastetaan kaikki hevosiamme niin paljon, että päästetään ne ajoissa sateenkaarisillalle!

http://www.horseprotection.it
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10204749067227225.1073741840.1253586418&type=1&l=8646d91556
https://www.facebook.com/video.php?v=10204833665382126&l=3317487820153093695
https://www.facebook.com/video.php?v=10204614513343462&l=66817275871228625
https://www.facebook.com/video.php?v=10204614516383538&l=1704691607059190353
https://www.facebook.com/video.php?v=10204619485107753&l=1024809366023166021
https://www.facebook.com/video.php?v=10204614540144132&l=672737693847291345
https://www.facebook.com/video.php?v=10204614544104231&l=495850209699717188

IMG_6439.JPG
Kuva Timo Suomela