Vappupäivä. Olin juuri päässyt töistä ja kotona vaihtamassa vaatteita. Pitkästä aikaa lähtisin ravintolaan syömään, kun koronarajoitteita oli vihdoinkin höllennetty. Sitten puhelin soi.
”Yksi sun hevosista on täällä ihan hikinen ja tosi sairaan oloinen”. Eli ratsastusvaatteet takaisin päälle ja äkkiä autolla tallille. Jo matkalla yritin tavoitella päivystävää eläinlääkäriä. Turhaan. Hän oli sidottuna jonkun toisen potilaan hoitamiseen.
Tallilla hätä kasvoi entisestään. Risto oli todella kipeä, nyt jokainen minuutti olisi tärkeä. Jätin eläinlääkärin vastaajaan viestin ja aloin parhaani mukaan hoitamaan kivusta tärisevää Ristoa. Onneksi saimme piikitettyä kipulääkettä eläinlääkäriä odotellessa. Eläinlääkärikin tuli paikalle vajaan kahden tunnin päästä ja odottavan aika oli todella pitkä, sillä nyt oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Risto sai lisää kipulääkettä ja suolistoa rentouttavaa lääkettä ja se laitettiin tiputukseen. Kyseessä oli erittäin vakava kaasuähky. Hoitoa jatkettiin läpi yön ja eläinlääkäri jätti minulle nestepusseja, sillä Ristoon laitettiin suonensisäisesti kymmeniä litroja nestettä.Hän kehotti soittamaan yöllä, jos tilanne ei paranisi ja Risto pitäisi lopettaa. Jollain ihmeen keinolla Risto kuitenkin sinnitteli aamuun ja eläinlääkäri tuli sitä uudestaan katsomaan. Nesteytystä ja kipulääkitystä päätetttiin jatkaa, sillä Riston tila oli edelleen kriittinen. Seuraavakin yö meni valvoessa ja Ristoa hoitaessa.
Maanantaina Risto vaikutti jo vähän pirteämmältä, mutta sen toinen takajalka oli ihan paisuksissa ja se ontui pahasti, kun yritin viedä sitä kävelylle. Tässä vaiheessa olin jo niin toivoton ja uupunut, että soitin eläinlääkärille ja pyysin lopettamaan Riston. Eläinlääkäri ei päässyt, vaan sanoi tulevansa työpäivän jälkeen. Itse sain tällä välin sen verran voimia takaisin, että päätin tutkia Riston jalan tarkemmin ja huomasin sen olevan ”vain” alkava imusuonentulehdus. Iltapäivällä eläinlääkärin tullessa Risto olikin jo sen verran pirteä, ettei lopetus tuntunut kummastakaan hyvältä päätökseltä.
Ripuli kuitenkin jatkui ja vaikutti siltä, että mikään ei enää parantaisi Riston vatsaa. Päätin silti antaa sille vielä lisäaikaa, koska se onneksi muuten oli hyväntuulinen ja ruoka maistui vanhaan malliin. Silti tiesin, että kovin kauan ei näin voisi jatkaa, päätös olisi pian tehtävä.
Kun sairastumisesta oli mennyt yli kaksi viikkoa, saapui tallilta aamulla iloinen kuvaviesti. Riston ensimmäinen kiinteämpi kakka! Nyt uskallamme jo toivoa, että saamme sittenkin pitää rakkaan Riston! Pitäkää tekin kaikki peukkuja Ristolle!
Nyt Risto on jo pikkuhiljaa palaamassa sairaslomalta töihin. Se on kadottanut suuren osan lihaksistaan, muttei positiivista mieltään.
Muutama hyödyllinen linkki ähkystä ja sen hoidosta:
https://www.heppalaakari.fi/ahky/
https://www.shkl.net/wp-content/uploads/2016/06/ahky.pdf
Linkki Vaasanikkunan kolumniin:
https://www.e-pages.dk/vaasanikkuna/455/