Emmiä kiukuttaa, kun poni ei tottele. Ratsastuksenopettaja käskee Emmiä nielaisemaan suuttumuksensa ja olemaan päättäväinen sekä johdonmukainen . Kiukkua ei saa purkaa poniin, mutta periksi ei saa antaa. Poni yrittää pelotella Emmiä pukittamalla ja polkee kaviotaan maahan uhmakkaasti. Emmi kasaa itsensä ja ohjaa ponin päättäväisesti kohti esteitä. Aluksi poni vielä koittaa niskuroida, mutta lähtee sitten innokkaasti laukkaamaan esteelle. Ratsukko suoriutuu hypystä erinomaisesti ja poni on vähintään yhtä tyytyväinen kuin ratsastaja. Emmi kehuu ponia ääneen ja rapsuttaa sen kaulaa. Loppu tunti sujuu hyvin ja parivaljakko tekee innokkaasti töitä yhdessä. Emmi taputtaa ponia vähän väliä ja kehuu sitä taitavaksi. Lopuksi mennään vielä ilman satulaa humputellen ja Emmi päästää ponin vapaaksi maneesissa. Poni seuraa tyttöä, vaikka voisi juosta muuallekin. Emmi on ponin mielestä luotettava ystävä ja hoitaja, joka tarvittaessa osoittaa ponille rajat. Silloin ponikin tuntee elämänsä turvalliseksi. Ei tarvitse kaikesta päättää itse, se olisi pienelle ponille kovin raskas ja pelottavakin vastuu. Emmi tietää sen. Hän on aina kadehtinut niitä luokkatovereitaan, joilla on kotiintuloajat. Siksi Emmistä tuntuu hyvälle, kun tallilla on selkeät säännöt ja aikuiset pitävät rajoista kiinni. Talli on turvallinen paikka. Kunpa kotonakin joku välittäisi. Onneksi on poni, joka Emmin mielestä nytkin katsoo niin kovin viisaana ja ymmärtäväisenä pientä hoitajaansa.
Saaraa ahdistaa. Paniikkikohtaus meinaa iskeä päälle. Saara on vasta kuukauden verran elänyt selvinpäin. Tai onko tässä pää vieläkään selvänä, miettii Saara itsekseen nojatessaan talikkoon. Hän on käyttänyt päihteitä niin kauan kuin muistaa. Koko repertuaari on ollut käytössä, kannabiksesta subutexiin, alkoholista puhumattakaan. Nyt hän opettelee normaalia elämää, koittaa saada rytmin päiviinsä ja jotain tekemistä, ettei koko ajan miettisi pirivetoja. Saaraa pelottaa kohdata ihmisiä selvinpäin, mutta tallille oli yllättävän helppo tulla. Hevoset eivät katso häntä tuomiten, paitsi jos heinät tulevat myöhässä. Ne eivät arvota häntä menneisyyden mukaan, ainoastaan tämä hetki on hevosille tärkeä. Ei eilinen eikä huominen. Hevonen elää juuri tässä hetkessä ja sitä Saarakin yrittää nyt oppia. Vain hetki kerrallaan, korkeintaan päivä. Sen kun jaksaa olla selvinpäin, huomista ei vielä tarvitse murehtia.
Jake oli vasta neljätoista, mutta ajautunut jo pahaan rikoskierteeseen. Nuorisokodista hänet ohjattiin työharjoitteluun hevostallille. Aluksi se tuntui typerältä ajatukselta, Jake suostui vastahakoisesti. ”mutta korkeintaan kuukauden olen siellä!”, hän painotti kovaan äänen. Nyt Jake on yhdeksäntoista ja istuu tallin kahvihuoneessa. Hän on tullut käymään vanhalla kotitallillaan. Jake on pian valmis kengittäjä ja ratsastuksenohjaaja. Hevoset veivät hänet totaalisesti mukanaan. Tallilta löytyi ammatin lisäksi uusia ystäviä ja hevosella laukatessa adrenaliini kuohui suonissa. Ei tarvinnut tehdä typeryyksiä, että tunsi elävänsä. On kiva tulla välillä käymään tutulla kotitallilla, muuta kotia ei Jakella ole koskaan ollutkaan. Jake otettiin huostaan heti synnytyslaitokselta. Äidin mieli mureni jo paljon ennen sitä. Isästä ei kenelläkään ollut tietoa. Enää sillä ei ole Jakelle väliä. Jake on pärjännyt hienosti huonoista lähtökohdista huolimatta. Vähän niin kuin tallin vanha Nicholai ruuna, ei kukaan tiedä senkään isää. Nyt voi jo myöntää, että välillä Jakea itketti Nicholain puolesta. Ehkä vähän omastakin. ”Tässä me ollaan, kaksi isätöntä. Elämässä kävi sittenkin aika hyvin, vai mitä, vanha ukko?”
Mari treenaa ihan tosissaan. Hänellä on oma hevonen, jonka kanssa tähtäin on vähintäänkin kansallisella huipulla. Salaisissa haaveissa on tietenkin olympialaiset. Eikä se ihan mahdoton ajatus olekaan, Marilla on lahjoja ja vanhemmat ovat valmiita satsaamaan. Isä toimii autokuskina, kun kesät kierretään ympäri Suomea kisoissa ja äiti on hevosenhoitajana ja tsempparina, kun Marin usko meinaa joskus loppua. Koko perhe osallistuu Marin harrastukseen. Onneksi omalla kotitallilla on hyvät puitteet treenata ja valmennuksia järjestetään säännöllisesti. Maneesikin on uusi ja huippuhieno, se on tärkeää, jotta voi harjoitella turvallisesti ympäri vuoden. Mari on tallin pienten ratsastajien idoli. ”Kunpa itsekin joskus uskaltaisi hypätä noin isoja esteitä! ”.Sitä lapset eivät tiedä, että pari vuotta sitten Mari oli lopettaa ratsastuksen kokonaan. Hän putosi estetreeneissä ja loukkasi kätensä. Fyysinen vamma ei ollut paha, mutta silti Mari alkoi pelätä. Onneksi Jake oli silloin tallilla työharjoittelussa ja jaksoi aamupäivisin istua maneesissa valamassa Mariin rohkeutta. Yhdessä pelko selätettiin ja Mari tietää, että jatkossakin selviää vaikeista tilanteista ystävien tuella. Ystävien, joita Mari tallilla on saanut. Koulussa hän on aina yksin.
Minä olen Milla, Vaasan Hubertus ry:n puheenjohtaja. Voisin yhtä hyvin olla Emmi, Saara, Jake tai Mari. Meitä kaikkia yhdistää hevonen ja Vaasan Hubertuksen talli. Tavalla tai toisella talli on auttanut meitä jokaista. Moni mieltää Vaasan Hubertuksen talliksi, jossa harrastaa ”bättre folk”. Vaasan Hubertus ry:llä on toki hienot perinteet, joista on syytäkin olla ylpeä. Ei joka yhdistyksen logoa olekaan suunnitellut itse taitelijaprofessori Nandor Mikola! Yhdistyksemme perustettiin vuonna 1966 ratsastusurheilun edistämistä varten ja edelleen olemme yksi harvoista talleista Suomessa, jonka omistaa yhdistys ja jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Tallillamme toimii ratsastuskoulu ja olemme aktiivisia valmennusten ja ratsastuskilpailuiden järjestäjiä. Kaksikielisyys on yksi tärkeimpiä arvojamme ja lapset oppivatkin meillä luontevasti puhumaan molempia kotimaisia kieliä. Tärkein arvo meille kuitenkin on se, että tallille ovat kaikki tervetulleita! Kuten ensimmäinen puheenjohtajamme G.R. Renvall kirjoitti : ”kaikki ovat samanarvoisia hevosen selässä!”
Tämä oli koko versio Ikkuna-lehdessä julkaistusta blogista. Kerron teille jatkossa enemmänkin siitä,mitä kaikkea toimintaa meidän tallilla on. Esittelen teille myös yritykseni RoutaRatsun, joka toimii tiiviissä yhteistyössä Vaasan Hubertus ry:n kanssa. Ehkäpä joku asiakas suostuu nimettömänä antamaan haastattelunkin aiheesta . Palataan siis aiheeseen mahdollisimman pian!