28.10.2020

Pararatsastus

Sanna Koskiluhta ja Liptona III Kuva:Heidi Järvi

Pararatsastukseksi kutsutaan erityisryhmien ratsastusta. Ennen siitä käytettiin nimitystä vammaisratsastus. Ratsastus on ihan samanlaista, mutta erilaisten apuvälineiden käyttö sallitaan.Apuvälineet räätälöidään ratsastajan tarpeiden mukaan. Tavoitteena on tukea ratsastajaa kehittymään turvallisesti omien mahdollisuuksiensa mukaan. Pararatsastaja voi harrastaa lajiapelkästään rentouttavana harrastuksena tai kilpailla jopa olympiatasolla. Ratsastajat luokitellaan kilpailuryhmiin vamman vaikeusasteen mukaan, jotta saadaan minimoitua vamman vaikutus kilpailusuoritukseen. Tarvittavat apuvälineet merkitään ratsastajan luokituskorttiin.

Kakkukahveja on juotu ja mitalit aina vaan kirkastuu!

Pararatsastuksessa hevosen valintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota ja se täytyy huolellisesti totuttaa erilaiseen apujen käyttöön. Hevosen tulee suhtautua rauhallisesti esimerkiksi ratsastajan heilumiseen ja erilaiseen selkäännousuun. Hevosen liikkeiden tulisi olla mahdollisimman tasaisia sekä ratsun vakaa ja rohkea. Haasteita asettaa se, että pararatsastajan hevosen tulee olla herkkä avuille. Herkkä avuille, mutta ei heilumiselle. Sellaisia hevosia ei joka tallista löydy.

Moskovassa Sanna ja Lippi putsasivat pöydän ja voittivat kaikki luokkansa!

Suomessa pararatsastuksessa kilpaillaan vain kouluratsastuksessa. Maailmalla  kilpaillaan esteissäkin.

Itse olen kiertänyt seuraamassa paradressagea eli kouluratsastusta ympäri maailmaa. Joka kerta ihmettelen ja ihailen näiden ratsastajien taitoja ja sinnikkyyttä. Puuttuva voima korvataan taidoilla ja mielen vahvuudella. Eivätkä kilpailijoiden hevoset todellakaan ole mitään pullaponeja (kaikella kunnioituksella pullaponit, teilläkin on tärkeä rooli), vaan upeita liitokavioita ja monesti tosi isojakin! Ratsastajista ei välttämättä hevosen selässä lainkaan huomaa, että heillä on joku vamma. Siinä toteutuu ratsastuksen taika, kaikki olemme hevosen selässä samanarvoisia. Pararatsastajat ovat vain meitä muita rohkeampia ja sinninkäämpiä, muuten kyllä ollaan samalla viivalla.

Meidän tiimi Tanskassa PM-kisoissa

Suomella on todella menestynyt pararatsastusjoukkue. Tämä aivan liian harvoin mediassa huomioidaan. Paraurheilijoiden on joka lajissa vaikeampi saada tukijoita, koska media ei noteeraa heitä samanlailla kuin terveitä urheilijoita. Itse koen, että paraurheilijoissa on tuplasti idolin ainesta! Kuinka moni tiesi, että Hubertuksella on pararatsastuksen Suomen mestari ja maailmallakin voittoja kerännyt pararatsukko? Tästä parista kerron teille jatkossa lisää.

Sanna ja Lippi Tanskassa kuva: Jaana Järvinen

Elokuvissa menee tällä hetkellä filmi Aika jonka sain, joka kertoo tositarinan suomalaisesta pararatsastajasta. Kannattaa mennä katsomaan! Silmiä avaava tarina.