Mitä tehdä , kun lapsi alkaa pelkäämään ratsastusta? Usein tämä tapahtuu ensimmäisen putoamisen jälkeen, mutta pelko voi alkaa myös jostain meidän mielestämme mitättömästä tilanteesta, jossa lapsi ei edes meinaa pudota. Pelko voi myös alkaa sen kymmenennen putoamisen jälkeen, tähän ei tosiaan ole mitään sääntöjä.
En lähde tässä postauksessa syventymään sen enempää pelon analysoimiseen ja taustaan tunteena, säästän tämän aikuisille suunnattuun kirjoitukseen. Sen verran muistutan, että pelko on tunteista tarttuvin. Älä siirrä omia pelkojasi lapseen eli suu suppuun, kaikesta ei tarvitse varoitella. Tässä postauksessa kerron perussäännöt, joilla lasta voi auttaa selviämään ratsastuspelosta.
Ensimmäinen sääntö on, että älä vähättele pelkoa. Keskustele rauhallisesti lapsen kanssa ja hyväksy pelon tunne. Anna lapsen ilmaista tunteensa , ole empaattinen ja lohduta kertomalla, että on ihan ok ja normaalia tuntea pelkoa, monet kokevat jossain vaiheessa pelkoa hevosia ja ratsastamista kohtaan.
Pelon syynä ei tosiaan aina ole putoaminen, se voi olla vaikka hetkellinen tilanne, kun hevonen säpsähtää, kompastuu tai ravaa kovempaa ja saa lapsen kokemaan tunteen kontrollin menettämisestä. Myös se, mitä näemme, on helposti pelkoa laukaisevaa tai jopa traumatisoivaa. Pelko voi siis syntyä siitä, että näkee jonkun muun ratsastajan putoavan. Livenä tai vaikka tiktokissa. Siksi on tärkeää avoimesti keskustella lapsen kanssa, mitä pelon taustalla on, jotta sitä päästään käsittelemään. Pelkoa ei nimittäin saa hiljentää, vältellä tai -pelätä-.
Tunnetta ja syytä siihen voi olla vaikea selittää. Se saattaa olla vain epämääräinen, inhottava tunne mahassa, huoli hallinnan menetyksestä. Tässä kohtaa täytyy muistaa, että lapsen äkillisen ratsastuspelon taustalla voi olla myös muu lapsen kokema trauma tai muuten stressaava, kuormittava elämäntilanne, joka altistaa kropan jatkuvalle hälytystilalle. Älä vanhempana hätäänny tästäkään, nyt teillä on hyvä tilaisuus päästä keskustelemaan muistakin lasta painavista asioista tai jos tilanne sitä vaatii, haette ammattiapua. Ohjaajana tai valmentajana muistat tietenkin, että huolen herätessä keskustelet lapsen vanhempien kanssa tai tarvittaessa teet lastensuojeluilmoituksen. Pelkkä aito huoli riittää ilmoituskynnyksen ylittymiseen. Sen avulla lapsi yleensä helpommin pääsee avun kuten esimerkiksi terapian piiriin. Se ei tarkoita, että kotona asiat olisivat huonosti.
Toinen tärkeä sääntö on luottamus. Varmista että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ratsastuksenohjaajan, valmentajan, terapeutin tai sinun seurassasi. Myös hevosen on oltava tehtävään sopiva, mutta ensisijaisen tärkeää lapsen on oppia ymmärtämään, mitä hevonen ajattelee, miksi se käyttäytyy kuin hevonen, mikä hevosta pelottaa. Varmista, että ympäristö ja ajankohta on turvallinen ja rauhallinen. Nimenomaan myös psyykkisesti. Voi olla paras, ettei ylimääräisiä katsojia tai toisia ratsukoita ole samassa tilassa.
Kolmas sääntö: anna aikaa. Älä hermostu, vaikka tuntuisi, ettei lapsi pääse millään pelosta yli. Vaikka lapsi ei suostuisi edes menemään hevosen selkään tai uskaltaa ratsastaa vain käyntiä talutettuna. Nyt on se hetki, kun on syytä ottaa rauhassa ja luottaa prosessiin. Lapsella on aikaa mennä pelkästään käyntiä vaikka vuosi ja silti hänestä ehtii vielä kasvaa esimerkiksi ammattiratsuttaja tai kansainvälisen tason huimapäinen esteratsastaja. Olen nimittäin nähnyt tämänkin tapahtuvan.
Älä pakota lasta vaan altista pelolle asteittain. Unohda vanha sääntö ”heti takaisin satulaan”. Kunnioita lapsen pelkoa. Joka kerta ei todellakaan tarvitse edetä. Kehu ja palkitse, keskity voimavaroihin ja onnistumisiin. Pilko tavoitteet, onnistuminen voi olla jo minuutti hevosen selässä paikalla istuen.
Neljäs ja tärkein. Muista leikki ja huumori. Keppareiden kanssa voi esimerkiksi harjoitella, miten toimia tilanteessa, jossa heppa pelkää jotain tai mitä tehdä, jos heppa innostuu laukkaamaan liian lujaa. Myös täydellistä hallinnan tunnetta on hyvä keppareilla treenata.
Nämä kaikki asiat olivat jo varmasti sinulle tuttuja, joten teen mahdollisimman pian uuden postauksen, johon laitan konkreettisia harjoituksia, joilla autat lasta voittamaan pelkonsa.
P.S.: Kaikkien ei tarvitse harrastaa ratsastusta. Heppojen kanssa on monta muutakin tapaa olla ja maailmassa on muitakin harrastuksia kuin hevoset, vai…?
