Olen ollut koko kevättalven alamaissa ja miettinyt, onko minulla enää mitään annettavaa seurallemme.Mielessä kävi jopa koko harrastuksen lopettaminen. Kipinä on ollut kateissa. Näissä tunnelmissa olin edelleen ennen kauden ensimmäisiä kotikisoja, jotka järjestimme 19.4. Lupasin hakea kanttiinin tavarat valmiiksi, koska tunsin velvollisuudekseni tehdä edes jotain kisojen eteen, sillä varsinaisena kilpailupäivänä olin töissä.Laahustin kauppaan vain, koska olin luvannut tekeväni niin. Plokatessani tavaroita kärryyn, alkoi innostus kuitenkin hiipiä minuun. Muistin kaikki hauskat kisapäivät edellisiltä vuosilta ja väkisinkin aloin hymyillä. Koko kesä edessä, lukemattomia hauskoja hetkiä ja letkeitä kesäiltoja tallilla! Mitä oikeasti olisi kesä ilman hevosia ja Hubertusta?
24.5. meillä on isot esteratsastuskilpailut ja sitä ennen 14.5. talkoillaan ja grillataan. Kesäjuhlien suunnittelukin on käynnissä eli väkisinkin tämä iloksi muuttuu! Joskus on vain hampaat irvessä ruvettava tekemään asioita, mentävä tallille ja oltava ihmisten seurassa, vaikkei yhtään jaksaisi. Jos välillä onkin niin, ettei minulla ole seuralle mitään annettavaa niin silloin Hubertus antaa minulle niin paljon, että muistan taas, mikä meidän seurassa on parasta. Ystävät ja hevoset, joiden kanssa yhdessä jaksetaan hyvinä ja huonoina päivinä. Antaa hevosen surra, sillä on isompi pää!
Kuva Timo Suomela
Kuva Timo Suomela