Hevosavusteisen toiminnan asiakkaat ovat entistä huonovointisempia. Etenkin itsetuhoisuus on lisääntynyt. Kuulen asiakkailta jatkuvasti, miten he eivät ole päässeet hoidon piiriin tai heidät on kirjattu osastolta huonokuntoisina ulos. Miten pysyvä hoitosuhde on suurimmalle osalle utopiaa.
Kaikki ne surulliset tarinat lehdissä ilman psykiatrista hoitoa jääneistä lapsista ja nuorista ovat totta. Joka sana.
Onneksi edelleen hevonen auttaa, toivoa siis on.
Olen usein ennenkin hehkuttanut, miten ylivertainen on hevonen ihmisen hoitamisessa ja miten paljon meissä on eläinten kanssa samaa. Samat perustarpeet, sama tarve kuulua turvalliseen yhteisöön.
Hevosavusteisen toiminnan vaikuttavuuden mittaamiseen on kehitetty laatukäsikirja ja hyvä niin. Voidaan esimerkiksi pyrkiä siihen, että nuori hakeutuu opiskelemaan toiminnan ansiosta.
Usein nämä muuten hyvät toiminnot ovat kuitenkin auttamattomasti liian lyhyitä ja niissä päästään vasta hyvään alkuun ja sitten nuoren maksusitoumus onkin jo käytetty.
Hevonen yksin ei myöskään voi hoitovastuuta kantaa, tarvitaan koko yhteiskuntaa ja uusia kuntoutuspolkuja.
Urheiluyhdistykset on aktivoitava järjestelmällisesti osaksi syrjäytymisen ehkäisyä, mutta se ei saa perustua hyväksikäytölle. Tässäkin suhteessa isomman kuten hyvinvointialueen on tuettava pienempää toimijaa. Etenkin isojen, lastensuojelun ja terveydenhuollon parissa toimivien, monikansallisten yhtiöiden on kannettava vastuunsa. Nämä yritykset tulisi määrätä maksamaan verorahoilla saavutetuista voitoistaan tietty prosenttiosuus paikallisille, syrjäytymisen ehkäisyssä mukana oleville yhdistyksille.
Jos halutaan tuloksia, tarvitaan pitkiä tukisuhteita. Itse ihailen joukkuelajien parissa toimivaa Icehearts-mallia, jossa aikuinen sitoutuu olemaan nuoren elämässä 12 vuotta. Miten olisi Vaasasta alkava valtakunnallinen HorseHearts- malli?
Mutta se tuloksien mittaaminen. Kuka sen määrittää? Yhteiskunta määrittää tuoton mukaan, tavoitteena verorahoja tienaava kansalainen. Syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on laskettu. Se on noin 1,2 miljoonaa euroa.
Myös ratsastuskoulussa jokaisen hevosen tulee tuottaa. Siksi minusta ei tule koskaan euroissa laskettuna menestyvää hevosalan yrittäjää.
