5.10.2020

Kohti Lofootteja

Kilpisjärveltä matka jatkui Norjan puolelle ja kohti Lofootteja. Olin tosi pettynyt, kun kukaan ei rajalla kysynyt passiani ja kävin sen oikein erikseen konttorilla näyttämässä. Ei vielä oikein tiedetty, että pitääkö meidän ilmoittautua rajalla vai ei. No ei tarvinnut. Mutta kysyttäessä pitää olla passi, mikrosiru ja rabiesrokotus kunnossa. Mikrosiru tarkistettiin varmuuden vuoksi vielä ennen lähtöä , että se varmasti on sama kuin passissa. Joskus kuulema on ollut virheitä näissä.

Minullahan tosiaan on tämä Bulgarian passi ja äiti luuli, että se ei ole yhtä hyvä kuin Suomen. Hölmö äiti, ihan käypä passi se on!

Norjan puolella oli heti tosi upeita vesiputoksia ja maisemat muuttuivat jylhiksi.

Oi miten ihania hiekkarantoja alkoi tulla vastaan ! Rakastan hiekkaa melkein yhtä paljon kuin lunta ! Laskuvedessä oli mahtavaa juosta täysillä ja oikoa automatkalla jäykistyneitä tassuja.

Ja välillä tietenkin taas syötiin. nyt olin jo tottunut tähän rytmiin ja menin aina autossa maaten. Välillä vähän katselin maisemia.

Vihdoin saavuttiin Lofooteille. Jäätiin yöksi leirintäalueelle, koska Lofooteilla on paljon haastavampi löytää telttapaikkaa kuin pohjoisemmassa. Koirat olivat tervetulleita ja täällä meitä olikin useita retkikoiria.Sitten alettiin pystyttämään telttaa. Jännittävää! Minä en ollut koskaan ennen nukkunut teltassa.

Vähän piti vartioida telttapaikkaa, mutta en onneksi hauku kovin helposti.

Ensin yritin juosta teltan hyttysverkon läpi ulos ja koko laavu melkein kieri mereen. Äiti nauroi aivan hysteerisenä.

Lopuksi kyllä nukahdin ja nukuin oikein hyvin. Yllättävän paljon tämä reissaaminen väsyttää!

Huomenna jatketaan taas seikkailua !

Tässä alla vielä linkki leirintäalueelle. Paikka ihan ok ja saatiin teltalle rauhallinen paikka rannasta. Sain vähän salaa olla vapaana. Äiti kehui, että saniteettitilat oli oikein siistit ja mukavat , samoin yhteinen keittiö.

http://www.lofoten-bobilcamping.no