Hei kaikki Vaasan Hubertuksen jäsenet ja muut lukijat!
Olen Milla Routamaa, Vaasan Hubertuksen puheenjohtaja ja tässä blogissa kerron Hubertuksen tallin iloista ja suruista, omista hevostouhuistani ja kaikesta muusta, mikä sivuaa heppatytön elämää ja seuramme toimintaa.
Vaasan Hubertus on minulle enemmän kuin pelkkä ratsastusseura, se on osa minua ja lähes kaikki elämäni parhaimmat muistot liittyvät tavalla tai toisella Hubertukseen. Parhaat ystävänikin ovat Hubertuksen jäseniä. Aloin 9-vuotiaana ratsastamaan Hubertuksen ratsastuskoulussa ja seuran omistamalla Jungsundin tilalla vietin nuoruuteni hauskimmat kesät. Edelleenkin kesässä parasta ovat pitkät, rennot illat tallilla parhaiden ystävien kanssa. Puheenaiheetkin ovat ihan samat kuin parikymmentä vuotta sitten, hevoset ja pojat. Vanhimmat lukijat varmaan muistavat Niemelän tytöt-sarjakuvan Hevoshullussa. Juuri sellaiselta elämä kesäisin tuntuu, ihanaa!
Elämä olisi toki paljon helpompaa ja stressittömämpää ilman luottamustehtävän tuomaa vastuuta, mutta miten kestäisin sitä tylsyyttä! Nyt jokainen päivä on täynnä uusia käänteitä, hyvässä ja pahassa, ja saan kehittää alueemme ratsastusurheilua parhaassa mahdollisessa seurassa. Monet kyyneleet, krokotiilinkin, olen Hubertuksen takia vuodattanut, mutta suurin osa niistä on ollut onnen tai ylpeyden kyyneliä. Viimeksi pidättelin itkua, kun uuden maneesimme pohjaa kehuttiin. Ihan hullua, mutta niin sydämellä tätä hommaa tekee, että tuntuu kuin omaa hevosta kehuttaisiin, kun Hubertus saa kiitosta.
Odotan jo innolla, että pääsemme järjestämään kesän kilpailuja ja jännittämään seuran edustajien ja muiden ratsastajien suorituksia. Onnistuneen kisapäivän jälkeen on mahtavaa kokoontua kanttiiniin juomaan viimeiset kahvit termarista ja syömään myymättä jääneitä sämpylöitä porukalla ja todeta, miten hieno päivä meillä taas yhdessä oli.
Seuraa blogiani, niin pysyt ajantasalla Hubertuksen tapahtumista, saat sisäpiirin tietoa asioista ja kuulet ehkä muutaman kuuman juorunkin 😉
Kuulemisiin!
Ikuinen ponityttö Milla